Lue myös:
Barokki – johdatus aikakauteen
Barokki aikajanalla
Barokki ja valistus
Molière: Porvari aatelismiehenä (suom. Sulevi ja Otto Manninen…)
Tanssinopettaja: Niin, musiikki ja tanssi… Muuta ei ihminen tarvitse –
Soitonopettaja: Ei mikään voi olla valtakunnalle niin hyödyllistä kuin musiikki. – Ilman musiikkia ei valtakunta pysyisi pystyssä. – Kaikki maailman sodat ja mellakat johtuvat siitä, ettei ole opittu musiikkia.
Tanssinopettaja: Kaikki ihmisten onnettomuudet, kaikki historian mustat sivut, valtiomiesten erehdykset ja suurten sotapäälliköiden virheet, kaikki ne ovat johtuneet vain tanssitaidon puutteesta.
Herra Jourdan: Kuinka se on mahdollista?
Soitonopettaja: Eivätkö sodat johdu siitä, ettei ihmisten kesken vallitse sopusointu?
Jourdan: Se on totta.
Soitonopettaja: Jos nyt kaikki ihmiset oppisivat musiikkia, eikö se olisi paras keino saada heidät keskenään sopusointuun ja siten syntymään yleinen maailmanrauha?
Jourdan: Te olette oikeassa.
Tanssinopettaja: Kun ihminen on tehnyt jonkun tyhmyyden perheasioissaan tai hallitustoimissa tai armeijan johdossa, eikö silloin aina sanota: Se ja se on siinä ja siinä asiassa astunut harhaan?
Jourdain: Niin, niin sanotaan.
Tanssinopettaja: Ja jos astuu harha-askelen, voiko se johtua mistään muusta kuin siitä, ettei osaa tanssia?
Jourdain: Se on totta, te olette kumpikin oikeassa.
Samuel Pepysin päiväkirja, suom. Jouko Linturi (Tammi 1966)
Maaliskuun 1.pnä 1661. Vaimoni ja minä vuokravanuilla ensin katsomaan pientä kuvaani, piirrosta, ja sieltä oopperaan ja siellä näimme ”Romeon ja Julian” ensiesityksen; mutta se on sinänsä näytelmänä kehnompi kuin mikään, minkä olen elämäni aikana kuullut, enkä koskaan ole nähnyt minkään seurueen esittävän mitään kehnommin, ja olen päättänyt, etten enää mene katsomaan, ensiesitystä, sillä kaikki näyttelijät hallitsivat osansa enemmän ja vähemmän hatarasti.
Maaliskuun 24.pnä 1662 Nousin varhain ja läksin alas olohuoneeseen köydenpätkä kädessäni ja kutsuin sinne palveluspoikani ja pieksin häntä, kunnes minun lopulta oli pidettävä kaksi tai kolme huoahdustaukoa, mutta pelkään silti pahoin, ettei poika tuosta parane, niin paksunahkaiseksi hän on kolttosissaan käynyt, mikä surettaa minua, koska hänessä olisi rehdin miehen aineksia ja koska vaimoni ja minä pidämme hänestä paljon. Päiväaterian jälkeen soittelin parhaassa yläkerran huoneessani kaiken iltapäivää viuluani (mitä en ole tehnyt moneen päivään)
Heinäkuun 22.pnä 1664. Vesitse suoraan kotiin ja siellä odotusteni mukaan löysin Mr.Hillin ja Andrewsin sekä erään signor Pedon, epäsiistin ja ruman miehen, joka itseään teorbilla säestäen laulaa italialaisia lauluja mitä taidokkaimmin, ja he lauloivat koko illan maailman parhaina pidettyjä lauluja, kuulun roomalaisen mestarin Carissimin säveltämiä. Hienoja ne todella olivatkin ja liian hienoja minun niitä arvostella.
Elokuun 9.pnä 1664. Takaisin kotiin ja siellä vaimoni ja Mercer ja Tom ja minä istuimme iltaa kello yhteentoista sakka laulaen ja soittaen viulua ja minua ilahduttaa suuresti todeta pystyväni järjestämään niin paljon huvitusta kotini, että nyt ja toivottavasti aina edeskinpäin siellä mielelläni pysyttelen. Tyttö soittaa melko taitavasti harpsikordia, pelkkiä yksinkertaisia sävelmiä tosin, mutta on nopsa sormistaan; hän myös laulaa hiukan mutta hänellä on hyvä ääni ja korva.
Lokakuun 5.pnä 1664. ..Sitten Trinity Houseen ja aterioin siellä vanhojen ikävien jäsenten kanssa ja sen jälkeen kotiin ja virastooni vähäksi aikaa. Sieltä musiikkitilaisuuteen postikonttoriin, missä olen kerran aiemmin käynyt. Ja pian sinne tuli koko Gresham College ja suuri joukko ylhäistä väkeä; ja näytteille tuotiin uusi soitin, kaariviuluksi ristitty, jossa on luutun kielet ja jota soitetaan koskettimien avulla kuin urkuja, siten että pergamentin palanen pidetään alinomaisessa liikkeessä; ja kun kielet sitten koskettimia paineltaessa puristuvat siihen kiinni, hankaa pergamentti niitä jousen tapaan; ja näin yritetään saada aikaan sellainen vaikutelma, että samalla jousella soitetaan useita viuluja yhtä aikaa; mutta ääni niin ruma ja raaka, ettei soittimesta ole mihinkään.
Helmikuun 27.pnä 1667 .Kaiken aamua virastossa ja puolelta päivin päiväaterialle kotiin ja sitten vaimoni ja Debin kanssa kuninkaan teatteriin katsomaan ”Neitsytmarttyyriä”, joka nyt esitettiin ensimmäisen kerran pitkiin aikoihin: ja se on oikein ylläpitävä; ei siksi, että näytelmä sinänsä olisi ollut paljonkaan arvoinen, mutta Beck Marshall näyttelee siinä mainiosti. Mutta mikä viehätti minua yli kaiken muun tässä maailmassa, oli puhallinmusiikki siinä kohdin, missä enkeli laskeutuu alas, ja niin suloista se on, että se saattoi minut hurmion tilaan ja valtasi tosiaan sanalla sanoen sieluni niin täysin, että tunsin todellista kipua, tarkalleen samanlaista kuin muinoin ollessani rakastunut vaimooni; enkä kyennyt sen paremmin sillä hetkellä kuin koko iltana, kotimatkallani ja kotona miettimään mitään, vaan elin kaiken iltaa muissa maailmoissa, enkä olisi osannut uskoa minkään musiikin voivan ikinä vallita ihmissielua niin todesti ja tuntuvasti kuin tämä minun sieluani vallitsi; ja se saa minut päättämään, että ryhdyn harrastamaan puhaltimen soittoa ja panen vaimoni tekemään samoin.
Barokki ja ooppera
Egon Friedell: Uuden ajan kulttuurihistoria (1966, WSOY)
Ulkonaisessa prameudessa barokkiajan oopperaesitykset voittivat kaikki seuraajansa. Nähtiin Eripuraisuuden lohikäärmevaunuillaan ja Pallas Atenen pöllövaljakollaan leijailevan ilmojen halki, Jupiterin ja Apollon istuvan valtaistuimellaan pilvien keskellä, Pariksen laivan halkovan aaltoja myrskyssä; manala syyti punaisesta kidastaan henkiä ja hirviöitä; hevosia ja puhveleita, elefantteja ja kameleja kulki ohitse, näyttämöllä marssi usein satapäisiä joukko-osastoja, ne suorittivat taisteluita ja ampuivat linnoituksia; taivas aurinkoineen ja kuineen, tähtineen ja värikkäine komeetoineen näytteli mukana miltei keskeytymättä.
Pietro Antonio Cestin ooppera Il pomo d´ore (Kultainen omena) v. 1668 Wienissä.
Se oli tarkoitus esittää 1666 keisari Leopold I:n ja Espanjan Margaritan häämenojen juhlistamiseksi, mutta esitys siirtyi vuodeksi 1668; prologi ja 5 näytöstä, 66 kohtausta, 24 erilaista näyttämökuvaa, joka näytöksessä useita baletteja, kuoro; 47 roolia(mukana liki kaikki Olympoksen jumalat ja antiikin sankarit,(…)miehet lauloivat kaikki roolit, 30-40 soittajaa eli poikkeuksellisen suuri soittajisto sitten Monteverdin Orfeuksen, jokainen näytös alkaa sonaatilla, lisäksi sinfonioita ja ritornelloja….(Veijo Murtomäki)
Barokki ja muusikoiden elämää…
J.S. Bachin kirje koulutoverilleen Georg Erdmanille, Leipzigissa 28.10.1730
Teidän Korkeajalosukuisuutenne suonee vanhalle ja uskolliselle palvelijalle anteeksi, että tämä ottaa vapauden vaivata häntä näillä riveillä. Nyt on jo miltei neljä vuotta kulunut siitä kun Teidän Jalosukuisuutenne ilahdutti minua vastaamalla hyväntahtoisesti siihen kirjeeseen, jonka olin kirjoittanut Teille. Muistaessani, että olitte korkeimman omakätisesti pyytänyt joitakin uutisia minua kohdanneista onnettomuuksista, saan kuuliaisimmin esittää niitä tässä.
(Selostus hyvin menneistä työvuosista Köthenin hovissa, siirtymisestä Leipzigin Tuomaskoulun musiikin johtajaksi ja kanttoriksi ja siinä tehtävässä huonontuneesta taloudellisesta tilanteesta. Bach toivoo voivansa saada edullisemman työpaikan jostain muualta ja pyytää siihen suositusta.)
Nykyinen virkani tuottaa suunnilleen 700 taaleria, ja jos vainajia on hieman enemmän kuin normaalisti, sivutulotkin (hautajaissoitoista) nousevat suhteellisesti. Mutta jos sää on terveellinen, ne vähenevät, kuten viime vuonna, jolloin normaalit ruumisrahat (hautajaiskorvaukset) vähenivät yli sata taaleria. Thüringenissä selviän 400 taalerilla paremmin kuin tällä paikkakunnalla kaksinkertaisella summalla, nimittäin ylettömän kalliiden elinkustannusten takia.
G.F.Händelin anomus Englannin kansalaisuuden saamiseksi, Lontoossa helmikuu 1725
Parlamenttiin kokoontuneille kunnianarvoisille hengellisille ja maallisille lordeille.
George Frideric Handelin nöyrä anomus osoittaa, että anoja on syntynyt Hallessa, Saksissa, Hänen Majesteettinsa vaalialueen ulkopuolella, mutta että hän on tunnustanut jatkuvasti protestanttista uskontoa ja antanut todisteen lojaaliudestaan ja uskollisuudestaan Hänen Majesteetilleen ja tämän kuningaskunnan Jumalalle.
Sen vuoksi anoja rukoilee nöyrimmin, että hänet lisättäisiin lakialoitteeseen, joka on parhaillaan käsiteltävänä nimellä ”akti Louis Schehayen ottamisesta kansalaiseksi”. Ja anoja tulee alituisesti rukoilemaan.
George Frideric Handel
(”niin kuin satakieli laulaa…” Säveltäjät kirjoittavat kirjeitä. Toim. ja suom. Seppo Heikinheimo, Otava 1993)
Tunne orkesterisi 