Tuula Kotilainen pohtii kirjoituksessaan millä tavoin nykyinen sinfoniaorkesteri on tullut sellaiseksi kuin se on, minkälaista ohjelmistoa se soittaa ja miksi, ja millä tavalla tuo usein satojakin vuosia vanha musiikki on yhä elävää ja tulee eläväksi. Myös kapellimestaritaidetta sivutaan: onko orkesterinjohtaja kuin tuotantojohtaja pienessä tehtaassa – vai sittenkin jotain muuta?

Lue lisää Elävästä musiikista ja kapellimestaritaiteesta

Kirjoittaja: Tuula Kotilainen 4.2.2018 Ohjelmallisuus kehittyi ja tuli suosituksi orkesterimusiikissa erityisesti 1800-luvulla. Edeltäjiä toki löytyy: 1600–1700-luvuilla syntyi mukavia, varmasti oikein viihdyttäviä kappaleita, joissa soittaen kuvataan jotain asiaa tai tapahtumaa. Esimerkkinä vaikkapa 1700-luvun ranskalaisen klaveerimusiikin mestarin  Jean-Philippe Rameaun cembalosävellys Poules, Kanat. Kotkotusta riittää. Tai Caccia, Metsästys, joita löytyy monissa 1600-luvun soitinteoksissa. Siinä aihetta kuvataan kahdellakin tavalla: fuugamaisella kudoksella, […]

Lue lisää Ohjelmamusiikki – mitä se merkitsee?

Englantilainen evoluutiobiologi Richard Dawkins esitteli kirjassaan The Selfish Gene (Geenin itsekkyys, 1976) meemin ”kulttuurievoluution yksikkönä”. Meemejä ovat esimerkiksi ”sävelmät, ajatukset, hokemat, vaatemuodit, saviruukkujen ja rakennusten kaarten muodot”. Kulttuurievoluution välittymistä (”kopioitumista”) selittävien meemien on ajateltu olevan geenien kaltaisia itsenäisiä, itsekkäitä rakenteita, jotka käyttävät aivoja passiivisena kasvualustanaan. Kansanomaisemmin sanottuna meemeillä lienee tarkoitus selittää kulttuureihimme liittyviä ajatelmia, ideoita, […]

Lue lisää Kuvan ja musiikin salatut kertomukset