Miksi sinfoniaan tarvitaan menuetti tai villi rieha lempeän laulun jälkeen?
Tunne orkesterisi -sarjan sukellus sinfoniaan jatkuu tanssiosien parissa. Musiikkitalon harjoitussali Paavoon saapuu torstaina 27.11. klo 16:30 Tapiola Sinfoniettan konserttimestari Janne Nisonen ja tanssipedagogi Maria Hostikka, jotka vievät yleisönsä tällä kertaa tanssin pyörteisiin, yhdessä luentosarjan isännän Ville Kompan kanssa.
Tanssia on luvassa myös aivan konkreettisesti, sillä yleisöllä on mahdollisuus osallistua Marian vetämiin pieniin menuettitanssiaisiin luennon päätteeksi. Menuettia tanssitaan klo 17:45 lähtien ja luento päättyy tällä kertaa poikkeuksellisesti vasta 18:15!
Neliosaisen klassisen sinfonian kolmannet osat ovat yleensä hitaan laulavan toisen osan ja vauhdikkaan finaalin välissä. Käytäntö juontaa juurensa barokin ja varhaisen klassismin orkesterisarjoihin, joissa karakteriltaan erilaiset osat seurasivat toisiaan — vaikkapa illallisia ja puutarhajuhlia säestäen.
Menuetti nousi 1700-luvun jälkipuolella lukuisista erilaisista hovitansseista suurimpaan suosioon, ja niinpä se valikoitui samoihin aikoihin vakiintuvan neliosaisen konserttisinfonian kevyeksi väliosaksi. Erilaiset tanssit hallitsevat usein myös hitaita osia ja finaaleja; tanssimusiikin rytmikarakterit ja muodot vaikuttavat vahvasti klassismin tyylin taustalla.
Karakterit muuntuivat vuosien mittaan, 1800-luvulla valssi korvasi menuetin, ja tanssillisia karakteriosia on ylipäätään sinfoniamusiikki täynnään — ajattellaanpa vaikka Tshaikovskia! Myöhäisromantiikan paatoksen ja 1900-luvun alun ekspressionismin tiiviin ilmaisun vastapainoksi syntynyt uusklassismikin perustui 1920-luvulla paljolti tansseihin — valssin ja menuetin nostalgisoinnin lisäksi muun muassa ragtimeen ja tangoon.
Tervetuloa kuuntelemaan ja osallistumaan Tunne orkesterisi -sarjaan!
Tunne orkesterisi 