16.5.2013 Tunne orkesterisi: Musiikki ja sfäärit — värähtelevä kaikkeus

Pythagoras akustisissa kokeiluissa monokordin sekä vasaran ja kellojen kanssa. Boethius-käsikirjoitus, "Boethius, Pythagoras, Platon and Nikomakus", n. 1130. Cambridge, University Library Ii.3.12, fol. 61v.
Pythagoras akustisissa kokeiluissa monokordin sekä vasaran ja kellojen kanssa. Boethius-käsikirjoitus, ”Boethius, Pythagoras, Platon and Nikomakus”, n. 1130. Cambridge, University Library Ii.3.12, fol. 61v.

Tunne orkesterisi -luentosarja huipentuu sfäärien harmonioihin! Torstaina 16.5., tuttuun tapaan klo 16.30–18.00 Musiikkitalon harjoitussali Paavossa pidettävän luennon vieraina ovat tähtitieteilijä, professori Tapio Markkanen sekä säveltäjä Olli Virtaperko. Luennon punaisena lankana on antiikista lähtöisin oleva ajatus maailmankaikkeuden — erityisesti planeettojen liikkeiden — ja musiikin yhteneväisistä lainalaisuuksista. Pythagoras loi 500-luvulla eaa. matemaattisen musiikinteorian perusteet ja ajatuksen maailmankaikkeuden, ihmisen ja musiikin perustumisesta yksinkertaisiin lukusuhteisiin. Pythagoralaisen opin mukaan sfäärien harmonia (planeettojen tuottama musiikki), planeettojen ja auringon etäisyydet maasta sekä niiden kiertonopeudet olivat keskenään samoissa suhteissa kuin diatonisen asteikon sisältämät intervallit. (Lue lisää antiikin musiikinteoriasta täältä.)

Oppi kantoi keskiajalle, jossa musiikin teoria — muista taiteita poiketen — nähtiin yhtenä seitsemästä vapaista taidoista latinan kielen käytön (eli grammatiikan, dialektiikan ja retoriikan) sekä aritmetiikan, geometrian ja tähtitieteen rinnalla. Musiikin nähtiin pythagoralaisessa hengessä olevan läheisessä suhteessa luonnontieteisiin harmonian ja kontrapunktin rinnastuessa matematiikkaan ja kielitieteeseen. Saksalainen tähtitieteilijä Johannes Kepler (1571–1630) oli myös protestanttinen pappi, jolle Jumala oli geometrikko, ja jolle maailmankaikkeuden rakenteen tutkiminenkin oli luomistyön päämäärien ja ratkaisujen tutkimista. Hänen pääteoksensa Harmonices mundi keskeisenä antina pidetään nykyisin planeettojen kiertokulkua auringon ympäri; teoksessa esitellään kuitenkin huomattavasti laajemmin planeettojen liikkeiden ja eri sävelsuhteiden yhteyksiä.

Kirkon vaikutusvallan vähetessä valistuksen ajan 1700-luvulla myös musiikki menetti asemiaan sekä suhteessa tieteihin että teologiaan. Harmonian ja kontrapunktin, länsimaisen taidemusiikin filosofisten periaatteiden joutuminen kyseenalaiseksi antoi mahdollisuuden uudelle ilmaisulle, jossa melodisuudella ja välittömällä tunneilmaisulla oli keskeinen rooli. Samalla musiikkikin lakkasi värähtelemästä maailmankaikkeuden harmonioita — vai lakkasiko?

Kuinka sfäärien harmoniat näyttäytyvät nykyajan tähtitieteilijälle ja säveltäjälle? Tervetuloa Tunne orkesterisi -luennolle osallistumaan keskusteluun!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s