Tunne orkesterisi 7.5.2015: Sibelius meillä ja muualla

Kevään 2015 aikana Tunne orkesterisi -sarjassa on tutustuttu suomalaiseen musiikkiin 150-vuotisjuhliaan viettävän Jean Sibeliuksen elämänkaarta seuraillen. Tammikuulta ja suomalaisen musiikkielämän varhaisvaiheista—Sibeliuksen lapsuudesta ja nuoruudesta—jatkettiin helmikuussa kansallisen heräämisen aikoihin, siitä uudelle vuosisadalle 1900-luvun modernismeihin maaliskuussa ja viimein huhtikuussa Toisen maailmansodan jälkeisiin Ainolan hiljaisuuden aikoihin, jolloin mestarin varjo häilyi kansakunnan musiikkielämän yllä.

Sibeliuksen merkitystä suomalaiselle musiikki- ja ylipäätään kulttuurielämälle voi pitää itsestäänselvyytenä. Sibeliuksen vaikutusta Suomessa voi verrata vaikkapa Bachin, Beethovenin ja Brahmsin vaikutukseen Saksassa. Aivan kuten suuret B:t ovat musiikinhistorian suuria esikuvia saksalaisessa traditiossa, suomalaista perinnettä olisi vaikea kuvitella ilman Sibbaa. Kuten Samuli Tiikkaja viime kuun luennolla totesi: ”suomalaisen musiikin historia ON Sibelius”.

Kevään viimeisellä luennolla ”Sibelius meillä ja muualla” keskitymmekin erityisesti Sibeliuksen merkitykseen Suomen ulkopuolella. Kun Pohjois-Amerikassa etsittiin omaa, ”kansallista” sinfonista identiteettiä 1930-luvulla alkupuolella, Sibelius nousi voimakkaaksi esikuvaksi. Hän antoi nuorelle sävellystraditiolle ”modernin” sinfonian mallin erityisesti yksiosaisella Seitsemännellä sinfoniallaan, jota muun muassa Samuel Barber innokkaasti tutki säveltäessään Ensimmäistä sinfoniaansa. Vielä John Adams nostaa vuoden 1985 ikonisessa orkesteriteoksessaan Harmonielehre Sibeliuksen Debussyn, Mahlerin ja Schönbergin rinnalle yhdeksi keskeisimmistä 1900-luvun alun modernisteista.

Sibelius toimi esikuvana erityisesti siksi, että hän todisti mahdolliseksi säveltää perinteisestä saksalaisesta sinfonisesta traditiosta poiketen. Kaikki Sibeliuksesta vaikuttuneet säveltäjät eivät niinkään jäljitelleet hänen musiikillista kieltään kuin hänen omalaatuisuuttaan. Siinä mielessä Sibelius oli merkittävä esikuva esimerkiksi brittisäveltäjille, kuten William Waltonille tai Ralph Vaughan Williamsille. Heistä tosin Walton tunnelmoi sibeliaanisilla sävelkuluilla Ensimmäisessä sinfoniassaan, ja omistihan Vaughan Williams ”lupaa kysymättä” Viidennen sinfoniansa Sibeliukselle, mikä miellytti Ainolan mestaria suuresti.

Millaisena Sibeliuksen esikuva näyttäytyy suomalaiskanadalaiselle säveltäjälle Matthew Whittallille—etenkin tämän nuoruudessa Quebecissä? Kuuliko Radion sinfoniaorkesterin unkarilainen soolokäyrätorvisti József Hárs Sibeliusta lapsena Unkarissa—tai myöhemmin orkesterimuusikkona Saksassa?

Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan Sibeliuksen merkityksestä näiden kahden Suomeen asettuneen muusikon kertomana Musiikkitalon harjoitussali Paavoon torstaina 7.5. klo 16.30–18.00. Isäntä on jälleen tuttuun tapaan muusikko ja toimittaja Ville Komppa.

Vapaa pääsy–tervetuloa!

Lisätietoja:
Sibelius-Akatemian avoin yliopisto
Erikoissuunnittelija Mari Karjalainen
Puh. 050 384 3452

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s