Kaikista sinfoniaorkesterin soittimista viulu on ehkäpä solistisin. Viulut soittavat teosten melodialinjoja, onhan niiden ääniala jousisoittimista korkein. Viuluvirtuoosit Corellista Tartiniin ja Paganiniin vaikuttivat paitsi soittimeen itsensä, myös sille kirjoitetun musiikin kehitykseen. He olivat myös luomassa mielikuvaa solistista, jonka taituruus on loputonta, suorastaan ylimaallista.
Historiallisessa katsannossa on selvää, että viulu on sinfoniaorkesterin kruununjalokivi. Viululla ja jousisoittimilla on keskeisin sija kaikista soittimista orkesterimusiikin syntyhistoriassa 1600-luvulta lähtien. Viululle kirjoitettiin teknisesti vaativimmat osuudet: niiden piti laulaa melodisesti parhaiden laulajien vaivattomuudella ja kilpailla näiden kanssa myös kuvioinnin jalossa taidossa.
Suurimmat viuluvirtuoosit kohosivatkin oopperalaulajien veroisiksi maailmantähdiksi. Kuulu italialainen viulisti ja säveltäjä Giuseppe Tartini (1692–1770) muun muassa kertoi saaneensa innoituksen itseltään paholaiselta, jonka oli saanut unessaan oppilaaksensa. Tuloksena oli sonaatti, joka yhä tänä päivänä tunnetaan nimellä Paholaisen trillit.
Viulu oli kaikista soittimista keskeisin konsertoivassa, eli vuoropuheluun ja stemmojen väliseen kisailuun perustuvassa musiikissa. Konsertoiva tyyli kehittyi 1600-luvun kamarimusiikkiteoksissa ja löysi tiensä yhtyemusiikkiin barokin konsertoivissa teoksissa. 1700-luvun jälkipuolelta lähtien niistä sukeutui vaativia soolokonserttoja viululle ja orkesterille. Seuraavan vuosisadan suurissa romanttisissa konsertoissa viulun tulikin kyetä laulamaan ja kutomaan kuvioitaan koko orkesteria vastaan teknisistä rajoituksista piittaamatta. Samalla konserttisalit kasvoivat ja orkesteri paisui yhä suuremmaksi – ja maksava yleisö vaati rahoilleen vastinetta.
Viulun ylempi asema muihin klassisiin soittimiin nähden on säilynyt vahvana 1800-luvun jälkeenkin – toisen suurten solistien soittimen, pianon rinnalla. Orkesteria johdettiin pitkään joko kosketinsoittimen tai viulun äärestä, ja yhä ykkösviulujen äänenjohtaja on samalla koko orkesterin konserttimestari. Siis nimenomaan mestari – aivan samoin kuin orkesterin johtajaa kutsutaan kapellimestariksi!
Hakeutuuko viulistiksi enemmän luontaisia solisteja, vai kouliintuuko heistä sellaisia opintojensa myötä? Millä tavoin solistin, konserttimestarin ja tavallisen orkesteriviulistin eli ”tutti-soittajan” työ ja elämä eroavat toisistaan? Mitä mieltä mestarit ja virtuoosit ovat itse solismista – ajatellaan sitä sitten musiikillisesti, kulttuurisesti tai silkan markkinavetoisesti?
Tunne orkesterisi -sarjan syyskauden 2025 avaavat kaksi mainiota muusikkoa ja keskustelijaa: Viulisti ja kapellimestari Pekka Kuusisto on paitsi maailmankuulu viuluniekka, myös Helsingin kaupunginorkesterin päävierailija ja toinen taiteellinen johtaja. HKO:n II konserttimestari Kreeta-Julia Heikkilä on puolestaan toiminut sekä solistina että konserttimestarina useiden suomalaisten ja merkittävien ulkomaalaisten orkestereiden edessä ja riveissä.
Tervetuloa kuuntelemaan heidän ajatuksiaan ja osallistumaan keskusteluun torstaina 4.9. klo 16.30–18.00 Musiikkitalon Paavo-saliin! Isäntänä toimii tuttuun tapaan muusikko, pedagogi ja toimittaja Ville Komppa, ja tilaisuuteen on vapaa pääsy.
Musiikkitalo, harjoitussali Paavo, Mannerheimintie 13 a (pohjakerros)
Sarjaa isännöi muusikko, pedagogi ja toimittaja Ville Komppa.
VAPAA PÄÄSY
Tunne orkesterisi -luentosarja on osa Musiikkitalon yleisötyöohjelmaa.
Lisätietoja:
Taideyliopiston avoin kampus
Hanna Paananen
Puh. 050 456 8145
Oikeudet muutoksiin pidätetään.
Tunne orkesterisi 
Yksi vastaus artikkeliiin “Tunne orkesterisi 4.9.2025: Viulistit – mestareita ja maailmantähtiä”