Satapäinen sinfoniaorkesteri ja iso konserttitalo vaativat toimiakseen monen alan ammattilaisia. Musiikkitalon omilla orkestereilla sekä jatkuvasti vaihtuvilla vierailijoilla on kullakin omat tarpeensa. Sinfoniakonserttien lisäksi talon saleissa harjoitellaan, esiinnytään ja järjestetään tilaisuuksia jatkuvalla syötöllä – talossa on toimintaa öitä myöten.

Syksyn 2025 aikana Tunne orkesterisi -sarjassa on puhuttu solismista niin orkesterin sisällä kuin sen edessäkin. Päätämme solisti-teemamme tällä erää solisteista puhutuimpiin, voisipa sanoa soolokirjallisuuden kuninkaallisiin, eli pianisteihin.

Mitä kaikkea sinfoniakonsertin ympärillä tapahtuu – ketkä kaikki ovat sitä tekemässä ja millaista yhteistyö orkestereiden ja orkesterimuusikoiden kanssa on? Tammikuussa 2026 pyöreät 15 vuotta täyttävä Tunne orkesterisi -sarja viettää juhlakevättään konsertin täydeltä!

Puhallinsoittajat ovat sinfoniaorkesterissa äänessä yksilöinä useammin kuin jousisoittajat. Kamarimusiikillisissa hetkissä ja sooloissa heillä ei ole vieruskavereita, jotka soittaisivat samaa stemmaa, toisin kuin jousisoittajilla, joita voi olla parhaimmillaan yli kymmenen soittajaa yhtä stemmaa kohden. Toisaalta suuri yleisö kuulee puhallinsolisteja orkesterin edessä harvemmin kuin viulisteja tai sellistejä. Millaisia siis ovat ne hetket, kun orkesterin riveissä leipäänsä tienaava […]

Sello on yksi sinfoniaorkesterin monikäyttöisimmistä soittimista: se voi möyriä kaikista alimpana bassostemmoissa tai laulaa uljaan tenorin tavoin melodioissa ja solistitehtävissä; usein sellistit joutuvat hyvin erilaisiin rooleihin samankin teoksen sisällä. Millaisia erilaiset soittotehtävät ovat soittajan näkökulmasta – ja onko itse soittokin erilaista tehtävästä riippuen?

Kaikista sinfoniaorkesterin soittimista viulu on ehkäpä solistisin. Viulut soittavat teosten melodialinjoja, onhan niiden ääniala jousisoittimista korkein. Viuluvirtuoosit Corellista Tartiniin ja Paganiniin vaikuttivat paitsi soittimeen itsensä, myös sille kirjoitetun musiikin kehitykseen. He olivat myös luomassa mielikuvaa solistista, jonka taituruus on loputonta, suorastaan ylimaallista.

Miten muusikot kokevat solistin roolin? Ovatko framille pääsevät solistit eri lajia kuin orkesterimuusikot? Mistä riippuu arvostus? Ovatko viuluvirtuoosit ja pianoleijonat aivan oma lajinsa – verrattuna vaikkapa puhaltajiin? Mistä solistin työ koostuu, ja mitä orkesterin eteen soolotehtäviin nouseminen ylipäätään vaatii? Onko heillä erilainen koulutus, ja onko muusikon työ erilaista?

Paraskaan soitin ei soi hyvin ilman hyvää soittajaa. Mutta eipä parhaalla soittajallakaan olisi hänelle sopivaa soitinta ilman hyviä soitinrakentajia. Uusia soittimia tarvitaan uusille soittajasukupolville, ja vanhat arvosoittimet kaipaavat huoltoa ja trimmausta. Tunne orkesterisi -toukokuussa keskustelemme viulunrakennuksesta, -huollosta ja trimmaamisesta sekä soittajan ja rakentajan yhteistyöstä!

Kaarle Suuresta ja keskiajan gotiikasta lähtien Ranskalla on ollut oma, erityinen paikkansa Euroopan kulttuuri- ja taidehistoriassa. Ranskalaisuudella on aivan oma sointinsa – osin todellinen, osin kuviteltu. Musiikissa ranskalaisuutta on yritetty määritellä vastakohtienkin kautta – milloin se on ollut ei-italialaista, milloin ei-saksalaista. Vahvat kansalliset instituutiot ovat ohjanneet vahvasti ranskalaisen taiteen suuntia, usein myös sen kautta, että […]

Iso-Britannia on vuosisatojen ajan ollut varsinainen kulttuurien Melting Pot: kolonialismi, Commonwealth, kaupankäynti ja ylipäätään muuttoliike on tuonut saarivaltakuntaan runsaasti kulttuurivaikutteita ja kansainvälisyyttä. Miltä brittiläisyys näyttää historiallisesti – ja nykyisin – musiikkikulttuurin ja kulttuurivaihdon näkökulmasta?